Itseni taas unohdin, kun mä uneksin

Ulkona oli taas tänään kaunis päivä, vaikka pilvistä olikin. Lumisade oli jotenkin kaunista, ainakin sillon, kun sitä sai kattella sisältä. Koulupäivässä ei oo mitään mainitsemisenarvosta kertomista, ellei se nyt sit oo, että mä olin kuraattorilla 75 minuutin oppitunnista 60 minuuttia. Ja sit menin luokanvalvojan puolituntiselle vartiks. Että tälleen. No, en valita, oli vapauttavaa kun sai vähän puhua ja silleen. =)

Ensin kävin hakeen postin (siis ihan normin postin omasta postilaatikosta, matkaa 250 metriä postilaatikolle...). Ajattelin siinä, et räpsin kuvia samalla, kun nyt ulkona oon, mutta enhän mä muistanu ottaa muistikorttia mukaan, se jäi läppärin kortinlukijaan... No, ei muuta kun postin hain ja sit hain muistikortin ja lähin ulos kuvaileen, kun nini hirveesti kyseinen toiminta rupes sit himottaan... Hehe =)

 Meidän Aino-ressukka ei tainnut oikein tykätä lumisateesta. No, ei se siellä joutunut kauaa olemaankaan, sen aikaa vaan, kun mä kuvailin tuolla. Kyllä Ainokin välillä lumesta tykkää, mut nyt on vähän kosteeta, vaikka pakkasta onkin. Aika ilkeeltä toi itestäkin tuntui toi ilma, pakko myöntää. Niin eikai se nyt kivaa oo, jos koirankin villa kastuu, sit se joutuu oleen kylmässä... Nyt kuitenkin Aino mitä todennäköisimmin makoilee sohvalla ja ottaa rennosti lämpimässä olkkarissa. (:

Kylmä ilma ja lumisade taitaa ihan kuvistakin ilmentyä. Uskokaa pois, tuosta huolimatta siellä tuli jotain jäistä tihkua. Tällä kertaa oon suht tyytyväinen kuvien 'laatuun', vaikka samalla kamerallahan mä ne otin, kun eilisetkin. Ja sitä edelliset. No, se on oikukas kaveri. Ehkä silläkin on niitä hyviä ja huonoja päiviä? Tai sitten se on vaan kuvaajasta kiinni...

Sain kuvaillessa seuraakin. Tää mun rakas mieheni, kisuliherra Uuno, eli Unski tupsahti jostain saunarakenteiden alta. Kai se siellä oli piilossa kylmältä talvelta. Sehän innostu kovasti kun mä tulin, ja kun yritin kuvata sitä, se vaan tuli kiehnäämään mun jaloissa. Tarkkasilmäisimmät ja fiksuimmat varmaan tajuaa, että tässäkin kuvassa Uuno on matkalla mun jalkojen juureen. Hellyydenkipeä poju on kyllä tämä.

Toista postausta pukkaa koha vielä, mutta näihin kuviin ja jäisiin tunnelmiin mä lopetan tän postauksen.