Vähä on paljo ja pieni on suurta

Aattelin tulla taas kertoon pari turhaa juttua. Tää on vaan tämmönen 'välitäytepostaus' jossa kerron, että mä oon kipeenä. Mahataudissa. Tää on jo toinen päivä, ja tää tosiaan vie voimia. Niin, ja kotona makaamisessa ei ole mitään kerrottavaa. EHKÄ melkein mainitsemisen arvoista on se, et äidin tekemä kaalikeitto on hyvää. Eikä se oo melkein mainitsemisen arvosta, vaan ihan täysin. Se on ehkä teille pieni juttu, mutta mulle se on suurta. Suuri makuelämys, kuten äidin ruuat yleensä. Se ei oo mitään Saarioisten 'hyvää, äitien tekemää ruokaa', vaan se on ihan oikeeta ruokaa. ♥ Sen näkee kyl musta, et oon ollu ruoka-aikaan kotona... Mut eipä siinä mitään, mun on mahat ja pahat.

Viis kertaa kymmenen

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kerron itsestäni 50 melko random-faktaa. Jotkut ovat aivan yksinkertaisia asioita, mutta mä nyt en mikään ihmemies (tai -nainen) ole. En tosiaan. Propsit sille, joka jaksaa tän 'pitkän' listan lukee loppuun asti. Mulla on täys työstäminen varmaan saada kirjoitettua se loppuun, sinne viimeiseen. Muttamutta, eiköhän mustakin sen verran irtoa...

THE LIST

1. En ole koskaan käyttänyt suoristusrautaa omiin hiuksiini. 

2. Asun melkein kirjaimellisesti keskellä ei mitään.

3. Opiskelen toista vuotta ranskaa, mutta en osaa lausua sitä

4. Olen koukussa roolipelaamiseen

5. Soitan pianoa / syntikkaa

6. Lempijuomani on (täys-)maito

7. Kärsin ahtaanpaikankammosta

8. Rakastan kirjoittamista

9. En luota helposti ihmisiin

10. Tykkään pitää mekkoja ja hameita, jos on lämmin

11. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan

12. Ikäväkseni olen syntynyt kevättalvella

13. Poltan tupakkaa

14. Rakastan kenkiä

15. Tunnen olevani toisinaan hyvin lapsellinen

16. Katselen mielelläni vanhoja vhs-kasetteja

17. Nukun usein nalle kainalossa

18. Olen alunperin ollut koiraihminen

19. Olen meinannut joutua kaksi kertaa poliisiauton kyytiin

20. Vihaan luokkaani 

21. Näsäviisautta löytyy

22. Olen seurustellut kunnolla kerran (en laske nettisuhteita tai parin viikon suhteita seurusteluksi)

23. Haen Forssan ammatti-instituuttiin lähihoitajakoulutukseen

24. Tunnen huonoa omaatuntoa vanhemmille valehtelusta

25. Isoisoäitini kuoli kymmenen päivää ennen joulua 2011

26. Pidän suvustani

27. En ole koskaan ollut hautajaisissa tai häissä

28. Vittuile mulle > vittuilen takas

29. Olen ollut koulukiusattu kolmannesta luokasta asti

30. Tunnen olevani täysin erilainen

31. En pidä siivoamisesta

32. Laulajanurasta on tullut haaveiltua about koko ikä

33. Kestän huonosti kuumuutta

34. Välitän kovasti isoveljestäni, vaikka en sitä aina kerrokaan

35. Olen omalta hiusväriltäni lähes blondi

36. Laulan paljon, vaikka pelkäänkin esiintymistä

37. En ole koskaan suudellut ketään

38. Puhun sujuvasti suomen lisäksi englantia ja ruotsia

39. Olen biseksuaali

40. Tulen toimeen monenikäisten ihmisten kanssa 

41. Tiedän olevani ylipainoinen

42. Inhoan hiihtämistä yli kaiken

43. Olen kärsinyt lievästä masennuksesta

44. Rakastan ruusuja

45. Olen ollut kerran elämässäni lentokoneessa

46. Kadehdin monia ihmisiä

47. Rasismi on säälittävää

48. Kirjoitan paljon lyriikoita

49. Tiedän hyvin kirjoittavani täysin turhia faktoja

50. Olen harrastanut tanssia

Siinä se nyt oli. Voisin joku päivä jatkaa listailua ja listata 50 asiaa joista pidän. Mutta ei juuri nyt. Oli tarpeeks rankkaa kirjoitella tämä. Paskat tää rankkaa ollu. Mutta ainakin kerroin jotain. Jotain sellaista, millä tiedoilla tuskin kukaan tekee mitään. Paitsi puhuu paskaa eteenpäin, ainakin tietyt henkilöt. Ei siitä sen enempää, mä jatkan datailuani vielä ainakin seuraavan tunnin. Blah.

I got inspiration

Edelliseen merkintään linkittämästäni biisistä sain inspiraation blogin ulkoasun muuttamiseen. Vaihdoin siis taustan vaaleampaan, bannerin yksinkertaisempaan ja blogin nimenkin vähän 'realistisempaan'. Oon mitä oon, that's it. Tänään(kin?) oon ollut suht aktiivinen tän kirjoittelun kans, eikä mun asia tähän lopu, uskokaa pois. Kertokaa ihmeessä, mitä olette mieltä tästä uudesta ulkoasusta ! (=

Teen - siis elän

Joku tossa joku päivä kitisi, että mun blogi on täynnä 'tein tänään sitä ja tätä' - mössöö. Jep, niin onkin, mutta tää on mun blogi, ja olen maininnut, että kirjoitan täällä elämästäni. Kiinnosti se tai ei. Enkä mä pelkästään päivästäni kirjoita. Asiasta huomauttanut luki todennäköisesti pari uusinta postausta ja päätteli siitä koko blogini olemuksen. Hohhoh. Mä en päätä blogini tyyliä sen mukaan, mikä on juuri nyt suosituinta ja kerää eniten lukijoita. Kirjoitan blogia pääasiassa itselleni. Kyllä, sitä pitää toistella vaikka maailman tappiin. Toivottavasti te muutkin ymmärrätte, ettei blogin tarvitse aina olla muita varten, vaikka muut sitä voivatkin lukea.

Tän minipostauksen päätteeks linkkaan yhden aivan loistavan biisin, liittyen aiheeseen. Kuunnelkaa sanoja. Niin, ja tottakai Veskun ääntä, ja koko tän bändin loistavaa soittoa ! "Mä elän niinkuin tahdon, sinä niinkuin tahdotaan..."

We don't celebrate sundays

Tulihan tässä tottakai vietettyä mukavaisa viikonloppu. Perjantaina katottiin Sid & Nancy. Rakkaus... ♥ Oon mä siitä ehkä puolet joskus nähny, ja jeeshän se loppukin oli. Taisiis... en nyt voi sanoa, et silleen jees, kun Nancy ja Sid kuoli, molemmat, mutta siis se elokuva oli sinänsä sellanen hyvä. Kun mietin sitä leffaa, alkaa soimaan päässä Klamydian biisi, 'Narkkarirakkautta'. Se kun aikalailla kertoo sitä Sidin ja Nancyn tarinaa. Yksinkertaista, mutta totta.

Ainii, ja pakko mainita vielä, et ostelin perjantaina topin Seppälästä & hoitoaineen ja hiuslakan tavallisesta kaupasta. Tää toppi vaikuttaa kestävältä (= mä pitkäkyntisenä en oo saanut tähän vielä reikiä), ja oon siis ihan tyytyväinen ostokseeni. Vaikka menikin niihin rahaa ja jouduin soittaan isälle, et laittaa lisää, en silti katunut ostoksiani. Niin, joo, rakas isukki piti mun ostoksia turhana. Huoh - miehet... 

Lauantaina katottiin aamupäivällä koti-ikävä. Se sai sentään onnellisen lopun, vaikka siinä tapahtuikin jotain _helvetin raakaa_. Hyi. No, ne ymmärtää varmasti, jotka on nähneet kyseisen leffan. Tulee melkein traumat jo pelkästä ajatuksestakin. Ja vielä se hyytää, että kun tietää vastaavanlaista tapahtuvan Suomessakin. Huhhuh... No, ei siitä sen enempää. Siitä sitten suuntauduttiinkin seuraavaan majailupaikkaan. 

Kuvittelin, että se Lauantai olis ollut yks niitä tylsiä, kun vaan hengattiin ja istuttiin, mutta ei se sit loppujenlopuks niin paha ilta ollutkaan. Tietyistä syistä en tässä ala illan tapahtumia mainostamaan, ne jääköön siis ainakin tällä hetkellä varjoon. Sen verran on kyllä pakko sanoa että ei, mä en ollut juomassa. Näinollen varsinaista krapulaa ei ollut aamulla, mutta päänsärky kyllä. Hesemättö ei juurkaan auttanu, mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa. 

Nyt vois ihan aikansa kuluks kattella, että olisko jotain läksyä huomiselle. Vois siis leikkiä tunnollista oppilasta. Jos vaan jaksan nousta tästä. Nukkuvan kissan katteleminen ei ainakaan edesauta liikkumista. Eipä tässä tosiasiassa mihinkään kiirettä oo. Voi vaan makoilla lämpimän peiton alla ja hytistä tietäessään, että ulkona on viistoista astetta pakkasta. 

Mä en tiedä, kuinka mä tuun selviään, jos tulee niitä yli kahdenkymmenen asteen pakkasia. Ei helvetti. Toi äskenmainittukin varmaan jäätyy niillä pakkasilla. Mä en tasan mee ulos (en ees kouluun...) jos pakkasasteet ylittää sen -25 asteen. Meidän bussit tuntien ei edes pääse kulkemaan kouluun, koska Satakunnan liikenteen linja-autot hajoo muutenkin niin helposti. Tai ainakin siltä vaikuttaa.

P.S. Tältä näytin lähtiessäni kotoa perjantaina...

... ja tältä, kun palasin sunnuntaina

Adiós !

Mwahahaha

Jaksoin kun jaksoinkin sit herätä ajoissa aamulla ! Olin tyytyväinen, koska ehdin laittaa naamani siihen kuntoon kun halusinkin. Laitoin jopa hiuksiani, mutta ystävämme lumipyry lässäytti ne, kiitos paljon... ♥ Kahden oppitunnin päivä meni yllättävän nopeesti ja normisti, siitä huolimatta että on perjantai ja 13. päivä. No, eikai sitä tarviikkaan olla aina taikauskonen. Ja hihii, koulun keskusradiossakin kuulutettiin, kuinka 'meijjän kylän' (okei, en asu koulukunnassani, mutta kuitenki) Artturi pääsi jatkoon Idolsissa, onnee Artturille ! (=

Tänään ois luvassa sit vähän hengailua w/ friends. Paikka on vielä epävarma, kiitos erään, joka sekottaa ton yhden ystäväisen suunnitelmia. Huhhuh... No, joka tapauksessa suunnitelmissa on leffaa & hyvää seuraa, aivan varmasti. Huomenna sama suunnitelma, eri paikka. Siinä on ainekset loistoviikonloppuun. Jo pelkästään se hyvä seura on übermahtavaa.

Tosiaan, kun jaksoin laittautua, viitsin ottaa itsestäni kuviakin - siitä huolimatta että hiukset ajoittain kusi. Moi olen Annikakehari ja täytän blogini naamakuvillani. Anteeks. Tukehtukaa pullaanne jos vituttaa.

P.S. On hienoa, että edes joku on onnellinen mut nähdessään. Mun oma muruseni, ehkäpä elämäni mies:

Hämärä postaus iltahämärässä

Nojuu, nyt on kyllä jo ihan säkkipimeetä. Ja kylmää. Nii, ja märkääki. Ei tullu eilen postailtua mitään, kun en yksinkertasesti vaan jaksanu. Mulla iski kesken koulupäivää sellanen yhden päivän kuume. Toka tunti meniki nukkuessa, kolmantena en pystyny keskittyy ja vikalla lähin sit himaan, että semmosta... Muttamutta, äiti teki eeeerittäin hyvää läskisoosia & perunaa, namnam ! Se oli just sellasta, kun pitääkin. Sellasta "vanhanajan soosia" ♥.  Olisinpa tajunnu ottaa kuvan, olisin saanu jakaa edes osan nautinnostani muiden kanssa !

Tässäkään päivässä ei siis oo ollu _mitään_ mainitsemisen arvosta. Mä oon lähinnä vaan dataillu aamusta asti, en sen kummempaa. Sain silti jotain postattua, ettei tullu ihan nysäpostaus. Saan tuskin värkättyä juurikaan postauksia ennen sunnuntaita, koska huomenna pitää kiirettä & oon huomisesta sunnuntaihin kavereilla. Sillon tulee sit taas kuviakin. ;)

Nyt mä meen moikkaileen nukkumattia, jos sais vaikka sovittua sen kans niin, että heräisin sit viimestään puol kuus, että ehtii laittautuun, syömään yms. Paitsi että mun pitää vielä hetki kriiseillä vaatteiden kans; en yhtään tiedä, et mitä laittaisin huomenna...

Pukeuduin toki tänäänkin

"Sorruin" tällaseen postaukseen, jossa kerron, että mitä mulla tänään oli päällä. Toki mä kerron vähän niistä vaatteista, että mistä mä oon ne saanut ja semmostakin. Ulkovaatteita en nyt tälläkertaa alkanut kuvaileen, ne kun sattuu olemaan kuivumassa ton märän ilman ja lumen takia.

Mun ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa Ed Hardy t-paita. Tää on ostettu vissiin pari vuotta sitten Tallinnasta, hintanaan about 20e. Mun rahoissa se olis paljon, mutta en mä sentään joutunut itse ostamaan, sain tuliaisena. Ite ainakin tykkään kovasti tosta paidasta, ja sitä onkin kiva pitää vähän 'vähemmän tyttömäisinä päivinä'. Yleensä tykkään muutenkin pitää värikkäitä vaatteita, ja tää jos mikä on sellainen ! Lisää Ed Hardy - paitoja mulle, kiitos ! ♥

Nää farkut tuli ostettua joskus ennen joulua Seppälästä. Hintaa oli neljäkymppiä, ja hintaansa nähden on kyllä hyvät farkut. Vaikka moni ei Seppälän vaatteita suosi, mä tykkään niistä kovasti. Nää farkut istuu hyvin päälle, ja on sopivan joustavatkin. Voi kyllä, mun kroppa tarvitsee joustavia vaatteita, ikävä kyllä. Suorastaan vois sanoa, että mä rakastan näitä farkkuja. Onhan nää vähän liian pitkät, mutta muuten täysin sopivat. Niin, ja oli muuten ensimmäinen koko, mitä sovitin !

Tällä säällä villasukatkin ON mainitsemisen arvoiset. En mä ilman niitä pärjäis millään tästä karusta ja kylmästä talvesta. Ihan tosi. Mummon kutomia villasukkia löytyy useempi pari (enkä oo hukannut tänä talvena yksiäkään !), ja kovassa käytössä kaikki on. Tällä hetkellä en sentään tarvitse villasukkia, jalat pysyy hyvin lämpimänä, kun patterissa on lämmöt isolla. 

Vielä tää huivi. On muuten ensimmäinen tällanen huivi mitä mulla on ollut, ja paras. Tästä en tiedä, että mistä on ostettu, tai paljon on maksanut. Tällä on kuitenkin sitä tunnearvoa. Vuotta en tarkkaan muista, mutta useampi vuosi tämän saamisesta kuitenkin on. Sain tän siis parhaalta ystävältäni joululahjaks, ja kyllä tää mun kaulassa on useinkin. Mulla on jotenkin paljas olo, näin talvella ainakin, jos ei ole huivia kaulassa... 

Huomenna voisin kertoo ulkovaatteistani... =)

Itseni taas unohdin, kun mä uneksin

Ulkona oli taas tänään kaunis päivä, vaikka pilvistä olikin. Lumisade oli jotenkin kaunista, ainakin sillon, kun sitä sai kattella sisältä. Koulupäivässä ei oo mitään mainitsemisenarvosta kertomista, ellei se nyt sit oo, että mä olin kuraattorilla 75 minuutin oppitunnista 60 minuuttia. Ja sit menin luokanvalvojan puolituntiselle vartiks. Että tälleen. No, en valita, oli vapauttavaa kun sai vähän puhua ja silleen. =)

Ensin kävin hakeen postin (siis ihan normin postin omasta postilaatikosta, matkaa 250 metriä postilaatikolle...). Ajattelin siinä, et räpsin kuvia samalla, kun nyt ulkona oon, mutta enhän mä muistanu ottaa muistikorttia mukaan, se jäi läppärin kortinlukijaan... No, ei muuta kun postin hain ja sit hain muistikortin ja lähin ulos kuvaileen, kun nini hirveesti kyseinen toiminta rupes sit himottaan... Hehe =)

 Meidän Aino-ressukka ei tainnut oikein tykätä lumisateesta. No, ei se siellä joutunut kauaa olemaankaan, sen aikaa vaan, kun mä kuvailin tuolla. Kyllä Ainokin välillä lumesta tykkää, mut nyt on vähän kosteeta, vaikka pakkasta onkin. Aika ilkeeltä toi itestäkin tuntui toi ilma, pakko myöntää. Niin eikai se nyt kivaa oo, jos koirankin villa kastuu, sit se joutuu oleen kylmässä... Nyt kuitenkin Aino mitä todennäköisimmin makoilee sohvalla ja ottaa rennosti lämpimässä olkkarissa. (:

Kylmä ilma ja lumisade taitaa ihan kuvistakin ilmentyä. Uskokaa pois, tuosta huolimatta siellä tuli jotain jäistä tihkua. Tällä kertaa oon suht tyytyväinen kuvien 'laatuun', vaikka samalla kamerallahan mä ne otin, kun eilisetkin. Ja sitä edelliset. No, se on oikukas kaveri. Ehkä silläkin on niitä hyviä ja huonoja päiviä? Tai sitten se on vaan kuvaajasta kiinni...

Sain kuvaillessa seuraakin. Tää mun rakas mieheni, kisuliherra Uuno, eli Unski tupsahti jostain saunarakenteiden alta. Kai se siellä oli piilossa kylmältä talvelta. Sehän innostu kovasti kun mä tulin, ja kun yritin kuvata sitä, se vaan tuli kiehnäämään mun jaloissa. Tarkkasilmäisimmät ja fiksuimmat varmaan tajuaa, että tässäkin kuvassa Uuno on matkalla mun jalkojen juureen. Hellyydenkipeä poju on kyllä tämä.

Toista postausta pukkaa koha vielä, mutta näihin kuviin ja jäisiin tunnelmiin mä lopetan tän postauksen.

Heräsin tähän kylmään aamuun, nyt palelen

Jälleen näin iltasen päätteeksi päätin tulla vähän kuvin kertomaan päivästäni, nyt kun taas oon innostunut tosta kuvailusta. Pyydän jo valmiiks anteeksi laatua, mun kamera tosiaan on vähän rikki. Mutta eiköhän nuista jotain selvää saa. Toivotaan ainakin parasta, eikä pelätä pahinta, kuten yleensä.

Mites se menikään se, mitä rakas isäukkoni tossa eilen iltasella sanoi? Jotain, että "Et sitten valvo puolilleöin"... Mutta miten kävikään? Yhtäkkiä huomasinkin olevani hereillä vielä juurikin puolenyön aikaan, vaikka tarkoitus oli mennä ajoissa nukkuun. Mutta mikä on ajoissa? Jos menee varhain seuraavan vuorokauden puolella, niin eikös se oo jo aikalailla ajoissa? No, anyways, kerkesin mä nukkuunkin, ja heräsin jopa aamulla, joten kaikki hyvin ! 

Tosin, kun olin menossa nukkuun, olin hetkeks noussu sängyltäni ja kuinka ollakaan, mun sänky olikin varattu... Kiitos Unski. No, se sai kyl väistyä omaan koppaansa nukkuun, josta se sit möngersi mun kylkeen kiinni aamukuudelta, niin että mä meinasin kellahtaa sen päälle. Valtataistelu sängystä on yleistä tän herran kans. Mur !

Luojan kiitos ensimmäinen tunti oli lepposaa Kemiaa. Voi kyllä, meidän koulussa kemia on leppoisaa, ainakin jos on sama opettaja, kun meillä. Tällä kertaa ei (harmi vaan) päästy kyllä koneelle... No, ens kerralla sitte. Nyt tehtiin ryhmätyötä aiheesta "Turve ja Puu". Joo-o, me käsitellään jotain hemmetin energiajuttuja. Mä en panostanu paljokaan enempää siihen, kun sen verran, et väritin pari kirjainta. Siinä on mun panos koko aineeseen, kelpas tai ei. Ja sain kokeesta aika huonon numeron, mutta sillä en nyt tässä rupee kehuskeleen, haha.

Tiedättekste, et mikä tää on? Joo, en mäkää, ihan tarkalleen. Luokkakaveri tämmösen arvotuksen toi kuitenkin tunnille, ja selitti, et ideana oli saada noi kaikki palaset irti toisistaan. Noi siis oli kiinni toisissaan jotenkin jännästi, ja liikku vähän, mut mä jotenkin ihmeellisellä logiikalla sain ne irti toisistaan, jippii ! Seuraava haaste olikin saada ne takas, siinä mä en onnistunu. Tää mun luokkakaveri sit näytti, et miten homma toimii. Lisään tänne ehkä joskus sen videopätkän, jos vaan saan luvan kyseisiltä ihmisiltä, ketä siinä näkyy.

Tarkotus oli ensin mennä ulos kuvaileen, mutta yllätysyllätys, mukavuudenhaluisena ja laiskana jäin sisälle patterin ihanaan lämpöön juomaan kahvia. Ah. Oliki muuten hyvää kahvia, pisteet isoveljelle, joka sen keitti. Yleensä se oon mä, joka sen kahvin keittää, mut kyllä velipoikakin paljon kahvia keittelee. Namnam. Huomenna sama aika, sama paikka? Okei, kyl se muutenkin kiva on, kun sillon, kun se kahvetta keittelee... =)

Nyt kun näitä kuvia kattelee, huomaan, et ton kameran vajaatoiminnan takia noi kuvat tosiaan ON huonolaatusia. Anteeks vielä kerran. Koettakaa kestää, älkääkä haukkuko mua hangen alle... Hangista puheenollen, räpsäsin mä koulusta tullessa pari talvista otosta, jotka mä ajattelin nyt laittaa loppukevennykseksi, nauttikaa tai olkaa nauttimatta. :)

Bonne nuit à vous, chers ♥

Kuvia vielä kuvien jälkeenkin

Nyt niitä kuvia ! Kerron siis kuvilla (ja tapani mukaan tottakai tekstilläkin) jotain vähän viikonlopustani. Katselkaa ja nauttikaa. Niin, ja kommentoikaa toki myös. Kuvien laatu ei juuri nyt ole parhaimmasta päästä, koska mun kamera on vähän kokenut vaurioita. Kyllä mä sen kohta saan toimiin ja sopuun mun kans. Okei, nyt selittelyt pois ja kuvia kehiin.

Tällasta pikkukaveria kävin morjestaan sen Ideaparkkeilun jälkeen, kun käytiin tällä toisella kaverilla nopee. Olihan toi pörrönen kovasti sylivauvana ja puski ja kovasti kaipas hellyyttä. Ja sitä se saikin, hehe. Aww. Mielelläni ottasin ton itelleni, mutta se saa kyl jäädä hyvään kotiinsa, eikä meidän karvaturri välttämättä olis kovin innoissaan tämmösestä... No, ainahan sitä voi haaveilla. (=

Tosiaan näihin katottuihin leffoihin kuulu Kauna, mikä oli ihan jees, vaikka välillä olikin eräiden eläytymisen takia vaikee keskittyä... Olihan tää pelottava, mut ei läheskään niin paljoo, mitä muistin sen olevan. Okei, oon ekan kerran kattonu ton joskus skidinä, että ehkä se vaikuttaa asiaan. Ja mulla on varmaan liian iso realistisuudentaju kauhuleffojen katteluun. Kuva: google kuvahaun kautta discshop.fi

Näillä mun rakkailla ystävillä kun venyi se aamu iltapäivän puolelle asti, tämmönen pieni Jade piti mulle seuraa, hurisi ja tykkäs leikkiä. Sit me katteltiin kaunista ulkoilmaa ja koitti Jade kai jossain vaiheessa herätelläkin unikekoja, aika laihoin tuloksin kuitenkin. Tän neitosen sisko, Jaina ei uskaltanu niin paljoo näyttäytyä, että olisin nyt ehtiny kuvan näpsäseen...

Mun "aamupala", jota mä aloin syömään tossa kolmen aikaan, oli tällänen paikallisesta grillistä ostettu kebab ranskalaisilla. On kyllä hyvää, todellaki. Kuvassa näkyvän lisäks annoksessa oli sipulirengas, mutta se tuli syötyä jo ennen kuvan ottamista, kuten osa ranskalaisistakin... Haha. Onhan se joskus hyvä syödä tämmöstä kevyttä roskaruokaa.

Kun nyt ollaan läskiks lyöty tän päivän syöminen, jatketaan samalla linjalla. Suunnitelmissa olis siis kattella nuo Uuno Turhapuro - elokuvat, vhs-kaseteilta... ♥ Ja ainahan täytyy olla leffasyömistä, jota tälläkertaa on Digestive-keksit, tumma suklaa ja chilipähkinät. Namnam. Hyvää illanjatkoa teillekin, muruset. ;)

Sanoja väärinpäin latasin yllättäin

No joo, eilen ei tullu niitä lupailemiani kuvia, koska mä en sit ollutkaan koneella päivällä. Kyllä mä kuvia oon räpsinyt. Valitettavasti Ideaparkissa niitä en otellu, mut sitä ennen ja sen jälkeen kyllä. Seuraavassa postauksessa ne siis tulee, aivan varmasti, odottakaa vaan.

Eilen mä siis olin sielä Ideaparkissa, lähinnä vaan hengaamassa ja syömässä. Sen jälkeen tulikin sit se suunnitelmien muutos, joka johti siihen, et mä olin olematta koneella loppupäivän. Mä siis menin toisen kaverin kans kaverille yöks. Siellä me syötiin pizzaa & katottiin leffaa. Kaunaa, ja sit jotain, minkä nimee mä en muista, mutta kyl sekin joku kauhuleffa oli.

Siirryn nyt siirtelemään kuvia koneelle ja sitten blogiin. C'ya later ! =)

Ulkoasu-uudistus !

Nyt periaatteideni vastaisesti lyön pöytään tällaisen pienenpienen merkinnän. Muutin siis ulkoasuani. Jos joku nyt muistaa vierailleensa mun blogissa, muistanee varmaan, että vielä (myös hetki sitten) ko. blogissa oli jäätausta ja sävynä sininen. Kertokaa ihmeessä, mitä pidätte blogin nykyisestä ulkoasusta ! (: Tää lähtee nyt nukkuileen. Öitä tai jotain.

Loppiainen lopettaa loman... loivasti?

Olen otsikoinnin mestari, eikö vaan? Olin tai en, se nyt ei ole olennaista. On taas pari päivää menny kirjottelematta, ja jos nyt ketään kiinnostaa, mä oon vaan chillaillu, en juuri muuta. Jos mun rakas kamerani olisi ladattu, mä olisin tänä kauniina pakkaspäivänä räpsiny kuvia ulkona, mutta nyt tosiaan tuo akku keräilee vielä virtaa, että jaksaa sitten huomenna.

Ja mitä huomenna? No se olis taas vähä Ideaparkiin hyvässä seurassa. Mulla kun ei ole rahaa, niin mä en aio paljon mitään ostella, vaikka mieli tekiskin. Syöminen on jo tarkkaan suunniteltu; Subway ! Täytyy sitäkin käydä kokeilemassa, kun ei oo ennen tullu käytyä. On se jännää se pikaruokakulttuuri. Viimeisin 'uusi tuttavuus' oli kiinalainen ravintola, johon tykästyin kovasti. Ainakin Koskissa, siellä se ei ollu ylihinnoteltua ja mautonta, niinku Tampereella, Koskikeskuksessa.

Huomisessa mulle kohokohtaa on myös se aamun laittautumine. Tottakai mä naisellisena tykkään panostaa mun ulkonäköön. Ja jos hyvin käy, luovun jo tässä vaiheessa periaatteessani ja lättään naamani tänne blogiin. Ei mulla ole mitään hävettävää. Niillä pilkallisilla kusipäillä on hävettävää, ja tarvetta muuttaa asennetta. Huomista odotellessa, kjäh kjäh.

Palataan nyt vielä vähän tohon otsikkoon. Se siis meinaa sitä, et nyt on loppiainen (kuten varmaan moni / kaikki tietääkin), ja mulla on tähän päivään asti ollut joululomaa. Se puuduttava koulu, viimeinen puolivuotinen peruskoulussa käynnistyisi huomenna, mutta kun sattuu olemaan se rakas lauantai, niin eipäs tarviikkaan persusta puudutella vielä. Eli huomista ja sunnuntaita en ota loman kannalta, vaan lähinnä normiviikonlopun. Tää tarkottaa myös sitä, että mun pitäis kai viimeistään huomenna alkaa korjaamaan mun unirytmiä, että pääsen sängystä ylös maanantaina. Kiitos ja kunnia herätyskellolleni, joka varmasti on isona apuna huomenna ja maanantaina. Ja iso kiitos peitolle, joka mua on hellinyt koko tän loman, ja jatkaa vielä rankkojen koulupäivien jälkeenkin. Pitäisköhän mun tehdä arvostuspostaus kellolle ja peitolle? Jaa-a, tulis ainakin jotain "sisältöä" tähänkin blogiin. Hah.

Kaduttavaa kiirettä

Okei, eilen (taas vaihteeks...) oli niin kiire, että enhän mä kirjotella kerenny. Olin yllättäen taas jossain. Aamulla tuli hiukset värjättyä, sit piti kiireellä laittautua ja lähtee partyileen. Suht alkuillasta tuli kuitenki huono ja kipee olo, ja tyhmänä menin kuitenki juhlapaikalle takas. Sai taas olla huolissaan. Ihan ku sitä ei sais jo tarpeeks olla.

Tiivistettynä tää muutenkin minimaalinen merkintä: Eilinen oli suht perseestä. ♥

Pakollinen huomautuspostaus

Ettei nyt tule mitään vääriä käsityksiä musta ja mun blogista, mun on pakko vielä yrittää kitistä, että mä ajattelin puhua blogissani muustakin kun itsestäni. Tää nyt on vaan aika vähän aikaa sitten uudelleenaloitettu, ettei merkintöjä vielä ole paljoa. Ajattelin kirjoittaa tänne jotain hyödyllistäkin. Mutta sen teen sitten, kun oon ensin nukkunu ne perus muutaman tunnin unoset. Toisaalta tänkin shitin olis voinu lisätä edellisen merkinnän jatkeeks, mutta mä halusin nyt painottaa. Jos tätä kukaan käy lukasemassa, kertokaa mitä haluatte mun kirjoittelevan.

Kuten huomaatte jälleen, The A on äänessä, eksyy aiheesta ja on hyvin hyvin väsynyt. Jos sitä nyt oikeesti menis nukkumaan... Auttaisko siihen se, että sanoisin vaikkapa "Hyvää yötä ja kauniita unia"? Senkin toivotan itselleni, mutta ainakin saan hyvänyöntoivotukset. Katotaan vaan, mä keksin kohta taas jotain turhaa postattavaa. No, mun blogi, mun postaukset. Hellurei taas...

No en kans tiiä...

Mä tajusin tossa äsken hukanneeni unirytmini. Oikeestaan se on ollu hukassa jo jonkun aikaa. Kello on varttia vailla kolme, ja sen sijaan, et mä olisin nukkumassa, mä istun koneella. Pitkä loma ja rutiinien puute turruttaa ihmisen. Mä tajuan itse ongelmani, joka on siis se, että mä en vaan osaa mennä nukkumaan ajoissa, mutta sit taas en saa nukuttua pitkään, mikä johtaa siihen että nukun muutaman tunnin yöunia.

Tällä hetkellä en voi asialle tehdä mitään, koska mua ei vaan yksinkertaisesti väsytä. Tai sit mua väsyttää, mutta käyn ylikierroksilla ja oon menny sen isomman väsymyksen yli. Ei tää kauheen terveellistä ainakaan oo. Mä valvon niin paljon että tunnun olevan vähän sekasin. Kun mulla ei oo koulua, mulla ei oo kiire, enkä mä oo aina selvillä edes siitä, että mikä viikonpäivä on. Ajantaju häviää kokonaan.

Senkin takia mun olis syytä olla nukkumassa tähän aikaan, koska kaikki muutkin on. Kerrankin sellanen tilanne, missä voi perustella 'koska kaikki muutki...', eikö oo hienoa? No emmä kyllä tiedä, mitä hienoa siinä on... Koska mun pienen pienet aivot on tottunu tähän vääränlaiseen unirytmiin, tekemisenpuute ei väsytä mua, vaan se väsymys iskee sillon, kun olis tekemistä. Paska säkä.

Ja nyt kun mä avaudun ja puhun ja kaikkee, musta tuntuu, että mä oon kattonu liikaa Pasilaa. Se ny vaan sattuu olemaan hel-ve-tin hieno sarja, ja todellisuudessa Pöysti on aika saatanan fiksu. Tai ehkä se fiksu ihminen onkin Pasilan käsikirjoittaja? Nyt, tähän väliin googlaan, että kuka sitä käsikirjottaa. Kyllä, se piti ilmottaa. Atte Järvinen. Okei, rispektit sille, todellakin.

Ehkä se väsymys johtaa siihenkin, että mun ajatus harhailee, enkä pysty keskittyyn? Äskenkin päädyin ihan muutaman kappaleen kautta unirytmistäni Pasilaan, ja sen luojaan, Atte Järviseen. Hohhoh. Ja ajantajunhukkaamiseen liittyy se, että luulin kirjottaneeni tätä tekstiä kaks minuuttia, mutta aikaa onkin menny todellisuudessa kymmenen minuuttia. Siis KYMMENEN FUCKIN MINUUTTIA.

Kaiken tän jälkeen mä voin kertoa tiedostavani, että ketään ei kinosta. Ja senkin voin kertoa aivan puhtaasti, että mä en ole humalassa. Mä olen selvinpäin. Ainakin toistaiseksi. Mulla on mahdollisuus ja aikaa juoda, mutta mä en käytä aikaani siihen, vaan johonkin turhaan blogikirjotukseen. Mulla on pieni tunne, että joku jaksaa lukee tän. Tai sit se on vaan harhakuvitelmaa...

Enkä mä tähän lopettanu. Mä jäin vielä miettiin sitä, että mitä jos mä en saa unirytmiäni korjattua ens viikon aikana, ennen kun koulut alkaa? Ainiin, enhän mä muutenkaan saa nukuttua kunnolla... Enkä saa aikaseks mentyä mihinkään kuraattoreille tai mihinkään. Aika säälittävää... Siinä on vaan se kynnys. Tai oikeestaan askelmia, joista oon yhden ottanu sillä, et oon avautunu ystäville. Ja toisen sillä, et tiedostan tarvitsevani apua. Tarviin vaan jonkun muun kertomaan, että oonko mä oikeesti niin mielenvikainen, kun mä luulen. Jonkun sellasen asiantuntijan.

Nyt tuli avauduttua, mutta ainakin helpotti. Varsinkin kun sen teki ns. 'kasvottomasti'. Silti vähän mietityttää, onko säälittävää kirjottaa tällanen blogiin? Vai onks se rohkeeta? Sekin jakaa mielipiteitä. Lohduttavinta on se, et mua alkaa pikkuhiljaa väsyttää, kun mä kirjotan tätä. Josko sitä vaikka melkein sais unenpäästä kiinni kohta.

Tai sit ei, mulla on nälkä. Ristus, mikä oravanpyörä... Adíos!

Sanoisinko että HAH HAH

Sen verran voin tiivistettynä kertoa eilisestä, että paniikissa olevaa koiraa sai rauhotella koko illan, ja osan yöstäkin. Se on yks ilotulitteiden huonoista puolista. Se ravas ja läähätti, mutta vanhan koirarouvan paniikki oli huomattavasti lievempää kun aiempina vuosina. Normaalisti se olis siis läähättäny ja pyrkiny meneen kaikista ovista sisälle ja ulos, mutta ei nyt. Ei se pihalla käynyt, kun vasta aamuyöstä. Ainiin, piti kertoo tiivistetysti... No, anyways, ja -gays, nukkuun pääsin ite joskus puoli kahden aikaan.

Btw, eräs humalainen sai mun myötähäpeätason sitä kohtaan nousemaan. Kyllä, kyseinen ihminen on toisinaan selvinpäinkin suoraansanottuna nolo. Joo, en sano ettenkö ite olis, mutta ymmärtäisitte, jos tuntisitte... :D