Hyvää ja kaunista

Jäin yksin kotiin illaksi. Mitä olisi tässä tilanteessa tehnyt joku teini? Kutsunut talon täyteen porukkaa. Mutta minäpä luotettavana tyttärenä pysyin yksin. Sitä paitsi, tuskin tänne korpeen kukaan olisi tullutkaan. Ryyppäämisen sijaan mä päätin tehdä jotain, mistä oletin äidin olevan ylpeä ja mielissään, ja näin kävikin. Paistoin ensin kebab-nugetteja (tai jotain sellaisia) ja lohkoperunoita uunissa. Se nyt ei ollut mikään hurja suoritus. Mutta seuraavaksi mä teinkin lettuja, ihan itse ! Voi että mä olen ylpeä itsestäni. Äitikin oli kotiin tullessaan oikein iloinen, kun huomasikin muutaman lätyn hellan vieressä lautasella. Tulee itselle hyvä mieli, kun saa toiselle kivan fiiliksen! :)

Loppuun vielä kysymys: Miksi ihmeessä ensimmäinen lettu aina epäonnistuu? En ymmärrä. Se vaan on joku karman laki tai jotain, eikä siltä voi mitenkään välttyä. Mutta muistakaa, että ei kannata lannistua, vaikka eka lettu näyttäisikin tältä: