Ylpeys syntyy pienistä asioista

Tänään melkein seitsemän tuntia tullu siivottua. Kyllä tää urheilusta käy (ainakin kun on mun huoneesta kyse). Ei tää mitenkään törkynen ollut, mulla vaan tuppaa olemaan paljon roinaa. Kuumakin tuli. Tottakai tätä siivoilua piti suorittaa silloon, ku oli hieno ja lämmin keli ulkona. No, kai niitä kauniita päiviä vielä tulee. Mä oon oikeesti ylpee siitä, mitä oon saanu aikaseks.

Päivän saldona on siis seuraavia:
- Sormet rakoilla
- Jalat kipeet
- Nenä täynnä pölyä
- Siisti koulupöytä
- Tyhjennetty piironki
- Siivottu vaatekaappi (josta löyty Kurt Cobain - 'seinälakana'!)
- Uudet lakanat

Huomenna olis tarkotus vielä suorittaa urakka loppuun. Suurimman yli on päästy, mutta hommaa löytyy vielä. Kyllä tää tästä. Mä oon ihan onnellinen siitä, että sain alotettua siivoon. Itsellenihän mä tosiaan teen tätä (kyllä, toistelen samoja asioita). Nyt saa vaan rentoutua, istua hetken koneella. Kohta sit sauna, yay ! Mikäs tässä on ollessa, kun istuu koneella ja ikkuna auki viilentämässä... :) Onnellisuus on palapeli, se on helppo saada kokonaiseks, mut myös niin helppo tuhota. Mun palapeli on tällä hetkellä ehjä.

Tää 'korukaappikello' (en keksiny parempaa nimitystä) on mun mielestä jotenkin tosi kaunis. Sen lisäks että se on tollanen, sillä on tunnearvoo. Sain sen joku joulu mummulta joululahjaks. En tosin nähny kyseistä ihmistä sinä jouluna. Oikeestaan mä en oo nähny sitä varmaan pariin vuoteen... No, jos sitä sit vaikka kesällä repäsis ja menis visitoimaan Korpilahdessa... Kesä on jo täynnä suunnitelmia, mutta ne nyt ei oo ajankohtasia. Niin, ja vielä se, että tämä korukaappikello ei oo pelkästään kaunis ja tunnearvokas, on meinaan käytännöllinenkin! Piilopaikakskin joillekin jutuille hyvä... Haha.